Ei, en tahdo huolikasta

Paljon muutoksia yhteen päivään. Karo pääsi Seinäjoelle kouluun! Sinne se sitten painelee tammikuun alusta, ja lähteehän se kohta tuonne Pohjoseen töihin melkein koko joulukuuksi. Kotona varmaan aika hiljasta, ihan kiva kokeilla sitäkin silloin tällöin. Saan siivota kun huvittaa ja kuunnella naurettavaa poppia, jota pidän patjan alla piilossa. Niin. Siinä oli sitten kaksi minuuttia kämppiksen paikka auki. Se täyttyi nopeasti. Mitähän tästä tulee... Pelottaa ja jännittää, ei osaa suhtautua mitenkään, angst. Peggail muuttaa siis "meille", minun tykö, yhteen, mitä? Sitoutumista, kohta raskaana, asuntolaina, lemmikkejä, roskapussien vientiä käskystä ja musahuone. Pää kylmänä, Nanook. Ei. Ei siinä ole mitään hauskaa. Se on hyvin hyvin vakavaa...En mie muuten, mutta kun ei osannut aavistaa mitään, että näinkin pian pitäisi osata ottaa huomioon, olla kärsivällinen ja varmistua, konkretisoitua, lajitella... äh. Olen keskenkasvuinen, saatan kiukutella. Hyvä juttu, hyvällä pohjalla, kaikki on hyvin... MUTTA KUN MINUA PELOTTAA JA KAUHISTUTTAA! Ja jos ei näin olisi, niin sitten olisi jotain pahasti pielessä. Jes, meikä saa lisää tilaa! Minun ei tartte imuroida kovin usein! Pekka laskee aina vessan kannen! HURAA! Se tuo pleikkarin, isomman tv:n, mööpeleitä ja vahvistimen! Mutta sen äiti oli tänään pelottava... Olen ehkä sen verran neiti etten kestä, jos minun verhovalintoja moititaan joskus tulevaisuudessa.Olikos tässä muuta?Niin. Minulta pöllitiin kaikki kamat junasta tasan viikko sitten. Ja tämä neropatti oli sitten tilannu minun laskuun hulluna kamaa, mutta tavaroiden tuontiosoite oli hänen oma kotiosoitteensa Seinäjoella. Karo käy muiluttamassa. Nyt ehkä vähän jo on alkanut ärsyttään, kun tosiaan unohtelen kalenterin puutteen vuoksi valtavat määrät tärkeitä päivämääriä ja asioita. En oikein saa järjestystä tähän kaikkeen. Pitää kuin skitsofreenikko tai dementikko koota elämä pikkuhiljaa kokoon. Opintolainan lohduttaa mukavasti :DKaisiksen ja Marsun synttäreillä oli erittäin rattoisaa, mutta mr. Nurmos riehumisellaan latisti tunnelmaa aika tehokkaasti. Juopottelun myötä viinatoleranssi on noussut korkeaksi, joten superkiljut eivät edes päihdyttäneet kehoain. Uh.Otin taas kuvia, mutta ne oli tosi kontrastisia salamaotoksia. Paras tuosta sarjasta on varmaan se alkuperänen kuva, jossa on santeri, ella ja Erika keittiössä juopottelemassa, kuvakulma ja rajaus on tosi "känninen", mutta sitten mie kadotin sen kuvan kokonaan, kun kroppasin siitä Erikan pois kun se alko friikkaamaan mulle puhelimessa. ja toinen oli oravakuva, jonka valkoisen taustan mie poistan ja pistän jotain maailmanlopun liekkejä siihen. HAHAA.Jaa, olis tuossa tuo kokeeseen lukukin. Huomenna tentti. Voihan vihtapää, miten tässä mitään muistaa kun on on niin paljon sekavuuksia ja erikoisuuksia päässä. Apuaista. Soitan Senjalle.