Ei, en tahdo huolikasta

Paljon muutoksia yhteen päivään. Karo pääsi Seinäjoelle kouluun! Sinne se sitten painelee tammikuun alusta, ja lähteehän se kohta tuonne Pohjoseen töihin melkein koko joulukuuksi. Kotona varmaan aika hiljasta, ihan kiva kokeilla sitäkin silloin tällöin. Saan siivota kun huvittaa ja kuunnella naurettavaa poppia, jota pidän patjan alla piilossa. Niin. Siinä oli sitten kaksi minuuttia kämppiksen paikka auki. Se täyttyi nopeasti. Mitähän tästä tulee... Pelottaa ja jännittää, ei osaa suhtautua mitenkään, angst. Peggail muuttaa siis "meille", minun tykö, yhteen, mitä? Sitoutumista, kohta raskaana, asuntolaina, lemmikkejä, roskapussien vientiä käskystä ja musahuone. Pää kylmänä, Nanook. Ei. Ei siinä ole mitään hauskaa. Se on hyvin hyvin vakavaa...En mie muuten, mutta kun ei osannut aavistaa mitään, että näinkin pian pitäisi osata ottaa huomioon, olla kärsivällinen ja varmistua, konkretisoitua, lajitella... äh. Olen keskenkasvuinen, saatan kiukutella. Hyvä juttu, hyvällä pohjalla, kaikki on hyvin... MUTTA KUN MINUA PELOTTAA JA KAUHISTUTTAA! Ja jos ei näin olisi, niin sitten olisi jotain pahasti pielessä. Jes, meikä saa lisää tilaa! Minun ei tartte imuroida kovin usein! Pekka laskee aina vessan kannen! HURAA! Se tuo pleikkarin, isomman tv:n, mööpeleitä ja vahvistimen! Mutta sen äiti oli tänään pelottava... Olen ehkä sen verran neiti etten kestä, jos minun verhovalintoja moititaan joskus tulevaisuudessa.Olikos tässä muuta?Niin. Minulta pöllitiin kaikki kamat junasta tasan viikko sitten. Ja tämä neropatti oli sitten tilannu minun laskuun hulluna kamaa, mutta tavaroiden tuontiosoite oli hänen oma kotiosoitteensa Seinäjoella. Karo käy muiluttamassa. Nyt ehkä vähän jo on alkanut ärsyttään, kun tosiaan unohtelen kalenterin puutteen vuoksi valtavat määrät tärkeitä päivämääriä ja asioita. En oikein saa järjestystä tähän kaikkeen. Pitää kuin skitsofreenikko tai dementikko koota elämä pikkuhiljaa kokoon. Opintolainan lohduttaa mukavasti :DKaisiksen ja Marsun synttäreillä oli erittäin rattoisaa, mutta mr. Nurmos riehumisellaan latisti tunnelmaa aika tehokkaasti. Juopottelun myötä viinatoleranssi on noussut korkeaksi, joten superkiljut eivät edes päihdyttäneet kehoain. Uh.Otin taas kuvia, mutta ne oli tosi kontrastisia salamaotoksia. Paras tuosta sarjasta on varmaan se alkuperänen kuva, jossa on santeri, ella ja Erika keittiössä juopottelemassa, kuvakulma ja rajaus on tosi "känninen", mutta sitten mie kadotin sen kuvan kokonaan, kun kroppasin siitä Erikan pois kun se alko friikkaamaan mulle puhelimessa. ja toinen oli oravakuva, jonka valkoisen taustan mie poistan ja pistän jotain maailmanlopun liekkejä siihen. HAHAA.Jaa, olis tuossa tuo kokeeseen lukukin. Huomenna tentti. Voihan vihtapää, miten tässä mitään muistaa kun on on niin paljon sekavuuksia ja erikoisuuksia päässä. Apuaista. Soitan Senjalle.

"Minä olen tähti, viimeisen aamun"

Vähemmän sanottavaa kuin eilen. Olin siellä köpiksessä Miku-sedän kanssa ja siellä oli paljon mielenkiintoisia anarkisteja ja akivisteja. Juotiin loputtamasti kaljaa ja haukuttiin systeemiä. Unohdan jatkuvasti, että ei minun tarvitse tässä iässä tietää kaikkea eikä minun tarvitse osata vastata kaikkiin kysymyksiin. On sellanen olo, että pitäis tehdä jotain, mutta mitä? En nyt jaksa taistella. Kylmä ja tunteeton paskaelämä. Huomenna matkaan Kemiin, siellä jutellaan ja kokoustellaan siitä minun työharjottelusta Tansaniassa ja suunnitellaan reissua yhdessä Pohjoisen alueen koulujen kanssa. Ootan sitä innolla, vaikka minun pitää näillä näkymin ottaa ainakin neljä rokotuspiikkiä. Hyi. Kemistä pendoliinolla Helsinkiin ja matkalla juonitaan tulevan kokouksen teemoja. Helsingistä sitten sunnuntaina risteiylle Tallinnaan ja sitten maananataina kotiin. En kyllä selviä tuosta. Olen matkustellu jo useita viikkoja, enkä ole ehtiny levähtää ja lukea kokeeseen. PRIORISOINTIA he sanovat, mutta kaikki ovat yhtä tärkeitä. Haluan sihteerin. Just nyt!Ja sitten seuraavana viikonloppuna olisi net tyttöjen pirskeet Torniossa. En tiedä miten selviän sieltäkään. Lauantaina pitää olla sitten aamupäivällä Oulussa kun on yt-harkat. Näytelmän pitäis olla jo aika hyvässä kuosissa silloin. Vaikka en mie siitä muutenkaan odota kovin hyvää. Ei ole intohimoa. Ei kiinnosta, sori hei. Ehkä seukkiviikolla. Ja niin. Täysin tunteeton olo. Enkä voi sille mitään. Ei ole mitään syytä olla iloinen tai surullinen. Ahdistaa lähinnä ja vituttaa. Aina pitää tapella mesessä ja puhelimessa kaikkien kanssa ja saan kuulla siitä, että draamaan liikaa. NO ENTÄ SITTEN. Ehkä se on minun tapa elää eikä minun tartte muuttua. Saatana. Vittu, kun pitää hukkua tällaiseen epätoivoiseen kierteeseen jossa aina tuntuu siltä, ettei ole ulospääsyä. Jokainen hymy on väkisin hymyilty ja kuunteleminen on vain nyökkäilyä. EI KIINNOSTA MIKÄÄN. Hajottaa. Ei siis masennus, tähdennän, vaan yksinkertaisesti turhauttaa. Katkaisin aamulla avaimen pyöränlukkoon ja myöhästyin tunnilta. Se olikin hassu juttu, kun se ei edes yhtään ärsyttänyt. Ei suututtanut, ei tehnyt mieli potkia seinä tai mummoja. Olin vain, että jaa. No lähenpä kävelemällä. Mikä sitten on pielessä... Varmaan infoähkä niminen tilanne, jossa liika tietoteoria saa hämilleen ja tukkoon, jolloin ei kykene sisäistämään kaikkea ja sitten pelkää että on pahasti ymmärtänyt jotain väärin. Nyt puhun siis valtio-opin historiallisesta itsensäsäilyttämisstrategiasta, joka on kapitalismin kriisin ja immateriaalisen älytyöläisyyden vuoksi menettämässä otettaan kontrollista, mutta pysynee edelleen kasassa pseudotodellisuutta luovan viestintäkoneiston avulla. Mutta tulee kaatumaan, kun vallankumouksen subjekti kirkastuu (pariisin mellakat) ja havaitsee vihdoinkin kynytyksen ja hämmentävällä tavalla kasvaneen uuden valtansa kun pääoma onkin nykyään juuri OMAN PÄÄN SISÄLLÄ, tietona, kollektiivisena muistina esim. innovaatiot ja idean toimivuuden testaaminen erilaisissa tietoyhteisöissä (yritykset, tietoyhteiskuntakonseptit, mediahässäkät, opetustyö). Ja silleen. En osaa vielä kunnolla selittää tätä, mutta on se postmodernin valtion hajoaminen ja prekariaatti aika monimutkaisia juttuja.Kyllä nyt maistuis kahvi. Varmaan jatkan taittoa kohta ja kirjoitan sähköpostin, jossa houkuttelen uusia opiskelijoita opiskelijatoimintaan mukaan, tietenkin sillä edellytyksellä, että minä pidän machiavellimäisesti vallan ja kontrolloin muita mieleni mukaan. Näyttää siltä, että valta oikeasti tosiaankin korruptoi ja minä korruptoidun helposti. En usko Weberiläiseen maailmanjärjestykseen tai Platonilaiseen oligargiaan, mutta kyllä se niin on, että valta on otettava, mutta siitä on myös tiedotettava, että mitä vallalla tehdään. Se, että joku on häikäilemätön, kannattaa ottaa positiivisena siinä mielessä, että se ainakin nostattaa vastarintaa ja se on suotavaa, jopa luvallista... Lolz.